Pian

Pian tuuli sinut vie mennessään
Vie sinut sinne minne aina tahdoit
Vie sinut takaisin sinne
minne niin toivoit pääseväsi

Kantakoon tuuli sinut kauniisti
kuljettakoon turvallisesti
Laineet sinua kantakoon
kohti aurinkoa
kohti kauneinta kuunsiltaa

Malta vielä hetki
Ihan kohta me sinut sinne viedään
Kohti ulappaa
kohti kauneinta satamaa

Pian, ihan pian
saatamme sinut viimeiselle matkallesi
Määränpäässä ole onnellinen
Saa siellä kaikki mistä aina haaveilit

Pieni suuri ihminen

Koleassa tuulessa jalkani voimattomina
kuljettivat minua luoksesi
Siellä sinä olit
hiljaisuudessa
Ja minä tiesin
koskaan en enää sinua näe
koskaan en enää sinua kosketa
koskaan en enää saa korvaasi kuiskuttaa
En tämän jälkeen

En kasvojasi saanut nähdä
vain harson läpi poskeasi sivellä
Hartioitasi puvun takin läpi silitin
Niin tuttua viininpunaista kravattiasi
kyynelsilmin kosketin
Kuiskasin lasten terveiset korvaasi
Voi pappa, miten sua kaivataan

Miten pieniltä kätesi näytti
Miten suuret ne kuitenkin oli
kun painoin oman pienen käteni kätesi päälle

Siellä sinä olit
hiljaisuudessa
Ja minä tiesin
Koskaan en enää sinua näe
En koskaan

Suurin suru on sanaton

Ei mikään ole enää niinkuin oli ennen
Et sinä täällä enää ole
Lähdit tähdeksi taivaalle,
laineiden liplatukseksi,
kuiskaukseksi tuulessa

Niin äkkiä sinut vietiin meiltä
Jäi vain muistot
kultaakin kalliimmat
Nuku rauhassa, rakas
Uinu unta turvaisaa

Iskä, mulla on sua niin kova ikävä.

Piste

Hetkeksi lainasi aurinko säteitään

vain väistyäkseen aamun harmaan tieltä

Linnun kuulen laulavan

vaan suruinen on sointu senkin

Ei kuulu enää askeleesi portaikosta

En ääntäsi saa kuulla

En käsiäsi ihollani tuntea

En voi sua koskettaa

Surusilmin talletan sydämeeni

yhteiset muistomme

Painan mieleeni viimeiset sanamme

sopuisat ja kauniit

Kuitenkin niin lopulliset

Se minkä toivoimme kestävän

ei ollutkaan tarkoitettu

Vaan silti paljon antoi

ja mennessään paljon vie

Sinä tulit

Minä niin luulin löytäneeni
onneni
uskoni
toivoni
unelmani
Ja sitten luulin sen kadottaneeni

Piilossa se vain luurasikin
Arjen alle oli itsensä kätkenyt
Hetkeksi äänensä vaimentanut
Toviksi liekkinsä laimentanut

Niin sinä tulit
ja näit minut
Ja minä näin sinut

Sinä vakuutit minut rakkudellasi
Teit oloni turvalliseksi
                              onnelliseksi
Minä sinuun käperryin
Vahvuuteesi tarrauduin

On helppo toinen toisensa kadottaa
Itsensäkin piilottaa
Arjen alle kätkeytyä
Niin helposti ääni hetkeksi vaimenee
Joskus liekki väkisinkin laimenee

Kun se kaikki tulee takaisin
silloin sen tietää
Tietää, että se on totta
Aitoa
Oikeaa
Ja silloin kaikki on lopulta hyvin

Tule

Minä kaipaan nauruasi
                      kaipaan kosketustasi
Minä kaipaan syliäsi
Minä kaipaan kaikkea

Olen kulkenut läpi tulen vuoksesi
Avannut sinulle sisimpäni
Pelon keskellä olen turvaa sinusta hakenut
Rakkauteesi luottanut
Sinun vahvuuteesi nojannut

Tule ja kerro että kaikki on hyvin
Vakuuta minut rakkaudellasi
Tee oloni turvalliseksi
                              onnelliseksi

Minne minä sinut kadotin?

Taistelu

En minä tällaista toivonut
En tätä tilannut
Odotin jotain ihan muuta

Haaveistani tuli totta
Ja sitten ne murtui
pieniksi palasiksi
Ihan hiljaa
Ihan huomaamatta

Rakensin uudet haaveet
uudet toiveet
uudet suunnitelmat
Uuden minän

Pala palalta minua yritetään tehdä pienemmäksi
Kutistaa mitättömäksi
Tehdä turhaksi

Minä tiedän omatuntoni
Minä tiedän sydämeni
Minä tunnen itseni
Tunnen oman arvoni

En aio antaa periksi
En aio luovuttaa
En anna itseäni nujertaa

Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?