Minä niin luulin löytäneeni
onneni
uskoni
toivoni
unelmani
Ja sitten luulin sen kadottaneeni
Piilossa se vain luurasikin
Arjen alle oli itsensä kätkenyt
Hetkeksi äänensä vaimentanut
Toviksi liekkinsä laimentanut
Niin sinä tulit
ja näit minut
Ja minä näin sinut
Sinä vakuutit minut rakkudellasi
Teit oloni turvalliseksi
onnelliseksi
Minä sinuun käperryin
Vahvuuteesi tarrauduin
On helppo toinen toisensa kadottaa
Itsensäkin piilottaa
Arjen alle kätkeytyä
Niin helposti ääni hetkeksi vaimenee
Joskus liekki väkisinkin laimenee
Kun se kaikki tulee takaisin
silloin sen tietää
Tietää, että se on totta
Aitoa
Oikeaa
Ja silloin kaikki on lopulta hyvin
Elämä on kaunis, yhä. Se on myös hassu, luojan kiitos. Joskus se vaan saattaa heittää häränpyllyä. Toisinaan vähän vähemmän. Toisinaan vähän enemmän. Äkkiäkös sitä yhden runon rustaa. Elämästä. Hyvin, hyvin elävästä.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
perjantai 22. helmikuuta 2013
Tule
Minä kaipaan nauruasi
kaipaan kosketustasi
Minä kaipaan syliäsi
Minä kaipaan kaikkea
Olen kulkenut läpi tulen vuoksesi
Avannut sinulle sisimpäni
Pelon keskellä olen turvaa sinusta hakenut
Rakkauteesi luottanut
Sinun vahvuuteesi nojannut
Tule ja kerro että kaikki on hyvin
Vakuuta minut rakkaudellasi
Tee oloni turvalliseksi
onnelliseksi
Minne minä sinut kadotin?
kaipaan kosketustasi
Minä kaipaan syliäsi
Minä kaipaan kaikkea
Olen kulkenut läpi tulen vuoksesi
Avannut sinulle sisimpäni
Pelon keskellä olen turvaa sinusta hakenut
Rakkauteesi luottanut
Sinun vahvuuteesi nojannut
Tule ja kerro että kaikki on hyvin
Vakuuta minut rakkaudellasi
Tee oloni turvalliseksi
onnelliseksi
Minne minä sinut kadotin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)