En minä tällaista toivonut
En tätä tilannut
Odotin jotain ihan muuta
Haaveistani tuli totta
Ja sitten ne murtui
pieniksi palasiksi
Ihan hiljaa
Ihan huomaamatta
Rakensin uudet haaveet
uudet toiveet
uudet suunnitelmat
Uuden minän
Pala palalta minua yritetään tehdä pienemmäksi
Kutistaa mitättömäksi
Tehdä turhaksi
Minä tiedän omatuntoni
Minä tiedän sydämeni
Minä tunnen itseni
Tunnen oman arvoni
En aio antaa periksi
En aio luovuttaa
En anna itseäni nujertaa
Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
Elämä on kaunis, yhä. Se on myös hassu, luojan kiitos. Joskus se vaan saattaa heittää häränpyllyä. Toisinaan vähän vähemmän. Toisinaan vähän enemmän. Äkkiäkös sitä yhden runon rustaa. Elämästä. Hyvin, hyvin elävästä.
perjantai 18. tammikuuta 2013
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Mietitkö?
Kun sinä annat kaikkesi tulla
Johtopäätöksiä tehneenä
Suurena ja mahtavana
Auliisti jaat kanssani ajatuksesi minusta
Mietitkö sinä hetkeäkään
miksi olen sellainen kuin olen
Mietitkö miksi teen tai olen tekemättä
miksi menen tai olen menemättä
miksi sanon mitä sanon
Mietitkö olenko edes sanonut kaikkea
Mietitkö mitä todellisuudessa edes minusta tiedät
En minä ole täydellinen
Mutta yritän parhaani
Ehkä minullakin on syyni
olla menemättä
olla tekemättä
olla sanomatta
Tule sinä kanssani kulkemaan näitä polkuja
Kyllä minä mieluusti sinulle hetkeksi
kenkiäni lainaan
Ehkä sinä sitten todella näkisit minut
Ehkä sinulla sitten ei enää olisi tarvetta
sanoillasi minua sivaltaa
Johtopäätöksiä tehneenä
Suurena ja mahtavana
Auliisti jaat kanssani ajatuksesi minusta
Mietitkö sinä hetkeäkään
miksi olen sellainen kuin olen
Mietitkö miksi teen tai olen tekemättä
miksi menen tai olen menemättä
miksi sanon mitä sanon
Mietitkö olenko edes sanonut kaikkea
Mietitkö mitä todellisuudessa edes minusta tiedät
En minä ole täydellinen
Mutta yritän parhaani
Ehkä minullakin on syyni
olla menemättä
olla tekemättä
olla sanomatta
Tule sinä kanssani kulkemaan näitä polkuja
Kyllä minä mieluusti sinulle hetkeksi
kenkiäni lainaan
Ehkä sinä sitten todella näkisit minut
Ehkä sinulla sitten ei enää olisi tarvetta
sanoillasi minua sivaltaa
torstai 10. tammikuuta 2013
Toive
Minä odotan sitä hetkeä
kun kaikkialla on hiljaista
ja on vain sinä ja minä
Minä odotan sitä hetkeä
kun hiljaa supisemme
kauniita sanoja
hengitykset toistemme kasvoilla
Minä odotan sitä hetkeä
kun silmäni tottuvat pimeään
ja yön hämärä
paljastaa minulle kasvosi
Minä odotan sitä hetkeä
kun saan pehmeästi sormenpäilläni
piirtää poskipääsi
silmäsi
suusi
leukasi kaaren
Sinun kanssasi minä tahdon
elää, opetella ja oppia
Sinun kanssasi kaiken kokea
Sinun kanssasi minä tahdon
käsi kädessä kulkea
Sinun rinnallasi minä tahdon
vanheta
Sinun kanssasi minä tahdon
jatkaa matkaa
vielä huomisenkin tuolla puolen
kun kaikkialla on hiljaista
ja on vain sinä ja minä
Minä odotan sitä hetkeä
kun hiljaa supisemme
kauniita sanoja
hengitykset toistemme kasvoilla
Minä odotan sitä hetkeä
kun silmäni tottuvat pimeään
ja yön hämärä
paljastaa minulle kasvosi
Minä odotan sitä hetkeä
kun saan pehmeästi sormenpäilläni
piirtää poskipääsi
silmäsi
suusi
leukasi kaaren
Sinun kanssasi minä tahdon
elää, opetella ja oppia
Sinun kanssasi kaiken kokea
Sinun kanssasi minä tahdon
käsi kädessä kulkea
Sinun rinnallasi minä tahdon
vanheta
Sinun kanssasi minä tahdon
jatkaa matkaa
vielä huomisenkin tuolla puolen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)