sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Piste

Hetkeksi lainasi aurinko säteitään
vain väistyäkseen aamun harmaan tieltä
Linnun kuulen laulavan
vaan suruinen on sointu senkin

Ei kuulu enää askeleesi portaikosta
En ääntäsi saa kuulla
En käsiäsi ihollani tuntea
En voi sua koskettaa

Surusilmin talletan sydämeeni
yhteiset muistomme
Painan mieleeni viimeiset sanamme
sopuisat ja kauniit
Kuitenkin niin lopulliset

Se minkä toivoimme kestävän
ei ollutkaan tarkoitettu
Vaan silti paljon antoi
ja mennessään paljon vie