Hetkeksi lainasi aurinko säteitään
vain väistyäkseen aamun harmaan tieltä
Linnun kuulen laulavan
vaan suruinen on sointu senkin
Ei kuulu enää askeleesi portaikosta
En ääntäsi saa kuulla
En käsiäsi ihollani tuntea
En voi sua koskettaa
Surusilmin talletan sydämeeni
yhteiset muistomme
Painan mieleeni viimeiset sanamme
sopuisat ja kauniit
Kuitenkin niin lopulliset
Se minkä toivoimme kestävän
ei ollutkaan tarkoitettu
Vaan silti paljon antoi
ja mennessään paljon vie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti