Pieni suuri ihminen

Koleassa tuulessa jalkani voimattomina
kuljettivat minua luoksesi
Siellä sinä olit
hiljaisuudessa
Ja minä tiesin
koskaan en enää sinua näe
koskaan en enää sinua kosketa
koskaan en enää saa korvaasi kuiskuttaa
En tämän jälkeen

En kasvojasi saanut nähdä
vain harson läpi poskeasi sivellä
Hartioitasi puvun takin läpi silitin
Niin tuttua viininpunaista kravattiasi
kyynelsilmin kosketin
Kuiskasin lasten terveiset korvaasi
Voi pappa, miten sua kaivataan

Miten pieniltä kätesi näytti
Miten suuret ne kuitenkin oli
kun painoin oman pienen käteni kätesi päälle

Siellä sinä olit
hiljaisuudessa
Ja minä tiesin
Koskaan en enää sinua näe
En koskaan

Suurin suru on sanaton

Ei mikään ole enää niinkuin oli ennen
Et sinä täällä enää ole
Lähdit tähdeksi taivaalle,
laineiden liplatukseksi,
kuiskaukseksi tuulessa

Niin äkkiä sinut vietiin meiltä
Jäi vain muistot
kultaakin kalliimmat
Nuku rauhassa, rakas
Uinu unta turvaisaa

Iskä, mulla on sua niin kova ikävä.