keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sinä

Niin minä lupaukseni lunastin
Annoin valolle vallan
Esiin piilosta onnen päästin

Ei tarvitse sinun enää hiiviskellä
aamuun valkeaan
Sinä ketjut ja kahleet kadotat
Sinä minua vahvistat

Ei ole pelko kadonnut
se läsnä kummittelee
Vaan suljen siltä silmäni
Ja tiedän
se vielä joskus pakenee

Et voi sinä minua suojella
Mutta yli karikkojen tahdot kantaa
Hiljalleen eheytynyt sydämeni tuntee sen
Sen suurimman lahjan jonka toiselle
voi antaa

tiistai 14. elokuuta 2012

(Vuosi sitten...)


Mene, minun pikkuiseni

Minä näin, kuinka sinä odotit.
Minä tunsin odotuksesi.
Minä sinua selästä silitin,
minun pienoiseni.
Minä valoin sinuun uskoa,
minä rohkaisin sinua.

 Ei äiti sitä ymmärrä,
sinä itse vielä vähemmän,
kuinka aika juoksee.
Sinut vasta syliini laskettiin
ja minä onnesta itkin.
En ollut osannut uneksiakaan
niin suuresta rakkaudesta.
Ja miten pienen pieni sinä olit.
Nyt olet sinä kasvanut isoksi,
minun oma pienoinen.
Niin minä vuoksesi kuolisin.
Minä vuoksesi vuoret siirtäisin.

Sinne sinä juoksit
iloisena muiden joukkoon.
Avautui sinulle uusi maailma,
 iso ja ihmeellinen.
Niin olet sinä pieni,
ettet osaa pelätä.
Ja niin, niin sen kuuluukin olla.

Mene, minun pikkuiseni, 
juokse maailmaan.
Kun tulee päivä paha,
minä sinua lohdutan.
En voi minä sinua kantaa,
vaikka niin tahtoisin.
Ylpeänä, kyynelsilmin,  minä sinua katson.
Enkeleitä matkallesi,
niitä minä toivon.

Mene sinä maailmalle,
minun iso pieni ihmeeni.
On äidin sydämessä huoli,
se on ikuinen.
Silti minä sinut päästän.
Kuki kukkaseni!
Kasva kaunokaiseni!
Elä ja opi, minun rakkaani!

Mene, minun pikkuiseni,
juokse maailmaan.
Siellä suuri seikkailu
sinua odottaa.
Mene, minun pikkuiseni
juokse maailmaan.
Ylpeänä, kyynelsilmin, sinut matkallesi
saattaa saan.

maanantai 6. elokuuta 2012

Tiedätkö sinäkin sen?

...Sen pienen hetken
suuren myllerryksen keskellä
kun voi hetken hengähtää

Palaset levällään
sinne tänne sinkoilleina
Ja kuitenkin
muutama kohdallaan
Juuri ne oikeat palat
Ne tärkeimmät

Se on se hetki
kun taas muistat
miltä tuntui olla vailla murhetta

Se on se hetki kun tuntuu siltä
että vielä joskus
kaikki on sittenkin  hyvin