Niin minä lupaukseni lunastin
Annoin valolle vallan
Esiin piilosta onnen päästin
Ei tarvitse sinun enää hiiviskellä
aamuun valkeaan
Sinä ketjut ja kahleet kadotat
Sinä minua vahvistat
Ei ole pelko kadonnut
se läsnä kummittelee
Vaan suljen siltä silmäni
Ja tiedän
se vielä joskus pakenee
Et voi sinä minua suojella
Mutta yli karikkojen tahdot kantaa
Hiljalleen eheytynyt sydämeni tuntee sen
Sen suurimman lahjan jonka toiselle
voi antaa
Miten hieno runo jälleen kerran, meni ihan kylmät väreet.
VastaaPoistaOlet onnesi ansainnut. <3
Kiitos Nina <3
PoistaMun blogissa on sulle tunnustus. Kiitos näistä ihanista runoista :)
VastaaPoistaMä niin innoissani lähdin tunnustusta kurkkimaan, että unohdin ihan vastata sulle! Kiitos vielä, musta on kiva kuulla, että joku näitä mun räpellyksiäni arvostaa :)
Poista