Niin minä lupaukseni lunastin
Annoin valolle vallan
Esiin piilosta onnen päästin
Ei tarvitse sinun enää hiiviskellä
aamuun valkeaan
Sinä ketjut ja kahleet kadotat
Sinä minua vahvistat
Ei ole pelko kadonnut
se läsnä kummittelee
Vaan suljen siltä silmäni
Ja tiedän
se vielä joskus pakenee
Et voi sinä minua suojella
Mutta yli karikkojen tahdot kantaa
Hiljalleen eheytynyt sydämeni tuntee sen
Sen suurimman lahjan jonka toiselle
voi antaa
Elämä on kaunis, yhä. Se on myös hassu, luojan kiitos. Joskus se vaan saattaa heittää häränpyllyä. Toisinaan vähän vähemmän. Toisinaan vähän enemmän. Äkkiäkös sitä yhden runon rustaa. Elämästä. Hyvin, hyvin elävästä.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
(Vuosi sitten...)
Mene, minun pikkuiseni
Minä näin, kuinka sinä odotit.
Minä tunsin odotuksesi.
Minä sinua selästä silitin,
minun pienoiseni.
Minä valoin sinuun uskoa,
minä rohkaisin sinua.
Ei äiti sitä ymmärrä,
sinä itse vielä vähemmän,
kuinka aika juoksee.
Sinut vasta syliini laskettiin
ja minä onnesta itkin.
En ollut osannut uneksiakaan
niin suuresta rakkaudesta.
Ja miten pienen pieni sinä olit.
Ja miten pienen pieni sinä olit.
Nyt olet sinä kasvanut isoksi,
minun oma pienoinen.
Niin minä vuoksesi kuolisin.
Minä vuoksesi vuoret siirtäisin.
Sinne sinä juoksit
iloisena muiden joukkoon.
Avautui sinulle uusi maailma,
iso ja ihmeellinen.
Niin olet sinä pieni,
ettet osaa pelätä.
Ja niin, niin sen kuuluukin olla.
Mene, minun pikkuiseni,
juokse maailmaan.
Kun tulee päivä paha,
minä sinua lohdutan.
En voi minä sinua kantaa,
vaikka niin tahtoisin.
Ylpeänä, kyynelsilmin, minä sinua katson.
Enkeleitä matkallesi,
niitä minä toivon.
Mene sinä maailmalle,
minun iso pieni ihmeeni.
On äidin sydämessä huoli,
se on ikuinen.
Silti minä sinut päästän.
Kuki kukkaseni!
Kasva kaunokaiseni!
Elä ja opi, minun rakkaani!
Mene, minun pikkuiseni,
juokse maailmaan.
Siellä suuri seikkailu
sinua odottaa.
Mene, minun pikkuiseni
juokse maailmaan.
Ylpeänä, kyynelsilmin, sinut matkallesi
saattaa saan.
maanantai 6. elokuuta 2012
Tiedätkö sinäkin sen?
...Sen pienen hetken
suuren myllerryksen keskellä
kun voi hetken hengähtää
Palaset levällään
sinne tänne sinkoilleina
Ja kuitenkin
muutama kohdallaan
Juuri ne oikeat palat
Ne tärkeimmät
Se on se hetki
kun taas muistat
miltä tuntui olla vailla murhetta
Se on se hetki kun tuntuu siltä
että vielä joskus
kaikki on sittenkin hyvin
suuren myllerryksen keskellä
kun voi hetken hengähtää
Palaset levällään
sinne tänne sinkoilleina
Ja kuitenkin
muutama kohdallaan
Juuri ne oikeat palat
Ne tärkeimmät
Se on se hetki
kun taas muistat
miltä tuntui olla vailla murhetta
Se on se hetki kun tuntuu siltä
että vielä joskus
kaikki on sittenkin hyvin
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Olosuhteita
Murjokoon miten murjoo
Maailma ja muut
Niin kauan kuin mulla on teidät
mulla on kaikki
Voi luoja, miten mulla oli teitä ikävä
Kohta mun on taas päästettävä teidät menemään
Turvallista matkaa toivotettava
Sitten on taas toisen vuoro
Nauttia metelistä
Nauttia pienestä kikatuksesta
Isosta naurusta
Haleista ja suukoista
Täällä mä odotan
Täällä mä ikävöin
Olosuhteet on joskus pyllystä
Mutta nyt on kaikki hyvin
Maailma ja muut
Niin kauan kuin mulla on teidät
mulla on kaikki
Voi luoja, miten mulla oli teitä ikävä
Kohta mun on taas päästettävä teidät menemään
Turvallista matkaa toivotettava
Sitten on taas toisen vuoro
Nauttia metelistä
Nauttia pienestä kikatuksesta
Isosta naurusta
Haleista ja suukoista
Täällä mä odotan
Täällä mä ikävöin
Olosuhteet on joskus pyllystä
Mutta nyt on kaikki hyvin
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Kasvunpaikka
Epävarma
epävarmempi
maailman epävarmin
Aina tarttis olla jotain enemmän
Aina tarttis olla parempi
Tarttis olla sitätätätota
Mukamas
Onko se sisäänrakennettu juttu,
valuuvika
Vai onko se sitten niitä olosuhteita
Ja arpia
Että kun oppis vaan olemaan sinut
ittensä kanssa
Ja maailman kanssa
Oi, sitä autuutta
Joskus sitä äityy lukemaan muita
Ja luulee lukevansa oikein
Ja kun ei kumminkaan tiedä
Kun ei voi tietää
(Ei, vaikka luuleekin tietävänsä
lähes kaiken...)
"Luulo ei ole tiedon väärti"
No, eipä ole ei
Mutta minkäs teet
Kun on mikä on
Mokomakin höntti mietiskelijä
Pyh
epävarmempi
maailman epävarmin
Aina tarttis olla jotain enemmän
Aina tarttis olla parempi
Tarttis olla sitätätätota
Mukamas
Onko se sisäänrakennettu juttu,
valuuvika
Vai onko se sitten niitä olosuhteita
Ja arpia
Että kun oppis vaan olemaan sinut
ittensä kanssa
Ja maailman kanssa
Oi, sitä autuutta
Joskus sitä äityy lukemaan muita
Ja luulee lukevansa oikein
Ja kun ei kumminkaan tiedä
Kun ei voi tietää
(Ei, vaikka luuleekin tietävänsä
lähes kaiken...)
"Luulo ei ole tiedon väärti"
No, eipä ole ei
Mutta minkäs teet
Kun on mikä on
Mokomakin höntti mietiskelijä
Pyh
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Prinsessalle
Mun isopieni prinsessa
niin olet säkin äkäpussi
Äitiis tullut
Mun oma riitapukari
Drama Queen
Oi, todella
Kun mä katson sun silmiin
on kuin omiini katsoisin
Siinä se meidän yhdennäköisyys
sitten taitaakin olla
Mutta.
Niin sä olet kuin minä
tulta ja tappuraa
liekkejä ja leiskuntaa
Välillä sä saat mut raivon partaalle
Mutta niin paljon mä sua rakastan
ettei kaikki maailman sanat
ikinä riittäis kertomaan
Mun isopieni prinsessa
Mun eka ihmeeni
Mun oma jalokiveni
niin olet säkin äkäpussi
Äitiis tullut
Mun oma riitapukari
Drama Queen
Oi, todella
Kun mä katson sun silmiin
on kuin omiini katsoisin
Siinä se meidän yhdennäköisyys
sitten taitaakin olla
Mutta.
Niin sä olet kuin minä
tulta ja tappuraa
liekkejä ja leiskuntaa
Välillä sä saat mut raivon partaalle
Mutta niin paljon mä sua rakastan
ettei kaikki maailman sanat
ikinä riittäis kertomaan
Mun isopieni prinsessa
Mun eka ihmeeni
Mun oma jalokiveni
tiistai 26. kesäkuuta 2012
And then
Miten tässä taas näin kävi
Juuri kun laskin verhon
Kas, se on ylhäällä taas
Pienet sanomattomat sanat
Suojelevat
Sitovat
Sotkevat
Laittavat sielun solmuun
Sydän
Se kyllä tietää
Minä
Olen
Onneni
Ansainnut
Juuri kun laskin verhon
Kas, se on ylhäällä taas
Pienet sanomattomat sanat
Suojelevat
Sitovat
Sotkevat
Laittavat sielun solmuun
Sydän
Se kyllä tietää
Minä
Olen
Onneni
Ansainnut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)