(Vuosi sitten...)

Mene, minun pikkuiseni

Minä näin, kuinka sinä odotit.

Minä tunsin odotuksesi.

Minä sinua selästä silitin,

minun pienoiseni.

Minä valoin sinuun uskoa,

minä rohkaisin sinua.

 Ei äiti sitä ymmärrä,

sinä itse vielä vähemmän,

kuinka aika juoksee.

Sinut vasta syliini laskettiin

ja minä onnesta itkin.

En ollut osannut uneksiakaan

niin suuresta rakkaudesta.
Ja miten pienen pieni sinä olit.

Nyt olet sinä kasvanut isoksi,

minun oma pienoinen.

Niin minä vuoksesi kuolisin.

Minä vuoksesi vuoret siirtäisin.

Sinne sinä juoksit

iloisena muiden joukkoon.

Avautui sinulle uusi maailma,

 iso ja ihmeellinen.

Niin olet sinä pieni,

ettet osaa pelätä.

Ja niin, niin sen kuuluukin olla.

Mene, minun pikkuiseni, 

juokse maailmaan.

Kun tulee päivä paha,

minä sinua lohdutan.

En voi minä sinua kantaa,

vaikka niin tahtoisin.

Ylpeänä, kyynelsilmin,  minä sinua katson.

Enkeleitä matkallesi,

niitä minä toivon.

Mene sinä maailmalle,

minun iso pieni ihmeeni.

On äidin sydämessä huoli,

se on ikuinen.

Silti minä sinut päästän.

Kuki kukkaseni!

Kasva kaunokaiseni!

Elä ja opi, minun rakkaani!

Mene, minun pikkuiseni,

juokse maailmaan.

Siellä suuri seikkailu

sinua odottaa.

Mene, minun pikkuiseni

juokse maailmaan.

Ylpeänä, kyynelsilmin, sinut matkallesi

saattaa saan.