Kasvunpaikka

Epävarma
epävarmempi
maailman epävarmin

Aina tarttis olla jotain enemmän
Aina tarttis olla parempi
Tarttis olla sitätätätota
Mukamas

Onko se sisäänrakennettu juttu,
valuuvika
Vai onko se sitten niitä olosuhteita
Ja arpia

Että kun oppis vaan olemaan sinut
ittensä kanssa
Ja maailman kanssa
Oi, sitä autuutta

Joskus sitä äityy lukemaan muita
Ja luulee lukevansa oikein
Ja kun ei kumminkaan tiedä
Kun ei voi tietää
(Ei, vaikka luuleekin tietävänsä
lähes kaiken...)

"Luulo ei ole tiedon väärti"
No, eipä ole ei
Mutta minkäs teet
Kun on mikä on
Mokomakin höntti mietiskelijä

Pyh

Prinsessalle

Mun isopieni prinsessa
niin olet säkin äkäpussi
Äitiis tullut

Mun oma riitapukari
Drama Queen
Oi, todella

Kun mä katson sun silmiin
on kuin omiini katsoisin
Siinä se meidän yhdennäköisyys
sitten taitaakin olla
Mutta.

Niin sä olet kuin minä
tulta ja tappuraa
liekkejä ja leiskuntaa

Välillä sä saat mut raivon partaalle
Mutta niin paljon mä sua rakastan
ettei kaikki maailman sanat
ikinä riittäis kertomaan

Mun isopieni prinsessa
Mun eka ihmeeni
Mun oma jalokiveni

And then

Miten tässä taas näin kävi
Juuri kun laskin verhon
Kas, se on ylhäällä taas

Pienet sanomattomat sanat
Suojelevat
Sitovat
Sotkevat
Laittavat sielun solmuun

Sydän
Se kyllä tietää
Minä
Olen
Onneni
Ansainnut

Havahtuminen

Muisto menneestä

Ajatukset,
kyyneleet pimeässä
Yö,
sulje silmäni
tahdon unohtaa
Syytökset,
julmat sanat
Eivät kohdistu minuun
Vaan silti,
eniten minua satuttavat
Ei puolella,
ei vastaan
Vain repeytyneenä kahtia
Ei puolella,
ei vastaan
Sydämeni rauhaa vailla
Onko se mahdotonta?
Vain rauhaa,
ei mitään muuta

(Nyt.
Tuntuuko teistä samalta?
Kuuletteko silloinkin, kun mä luulen
että ette?
Kyllä mä muistan miltä se tuntui
Olen ollut teidän saappaissanne
Ja mä sentään olin isompi
Te olette niin pieniä
Mun kolme rakkainta
Miten mä teitä samalta suojelen?
Ymmärrättekö te sen,
kaikkein tärkeimmän?
Vaikka kaikki on muuttunut
Me rakastetaan teitä silti
Yhtä paljon kuin aina
Sitä ei mikään muuta
Ei ikinä)

Mun tuki ja turva

Niin järjettömästi me ollaan yhdessä koettu
Tuskien kautta hiouduttu tiiviiksi kaksikoksi
Jaettu surut
Ja sitäkin suuremmat ilot

Oli aika, jolloin sä tarvitsit mua
Ja mä olin ja pysyin
En mä aina osannut toimia,
tai sanoa, oikein
mutta parhaani yritin
Ja se onneksi riitti

Nyt on koittanut aika
jolloin mä olen tukeutunut suhun
Enemmän kuin koskaan ennen
Enemmän kuin keneenkään muuhun

Sä olet antanut mulle voimaa
Sä olet tukenut mua
Sä olet ollut lähellä
ja kuunnellut
Auttanut arjessa
kulkenut rinnalla

Koskaan sä et ole mua tuominnut
Kuten en mäkään sua
Siinä kai se taika

Sä olet mulle niin rakas
Sä olet mulle niin tärkeä
Sä olet mun maailman paras sisko

Kiitos olemassaolostasi

Mun pieni ärrimurri

Voi hyvät hyssykät
Olet sä melkoinen
Äitin pieni ärrimurri
       jukuripää, äksypertti
Eilen kaatui salaattikulho
Ehdit jo tanssia sohvapöydällä
Ja kaataa kaksi tuolia
Tänään sä juoksit verhon taa piiloon
         nuhanenä, tahmatassu

Siinä sä nyt mennä koohotat,
        vaippapeppu

Kun sä vedät pultit
ei jää kysymyksille sijaa
Se on sitten lähitienoon kamoille goodbye
Ja naapuritkin tietää,
että sua harmittaa

Välillä mä toivon, että sä hiukan kasvaisit
Että vähän helpottais
Ei tarttis niin olla sydän syrjällään
Ja pelätä, että sä putoat
kaadut
(Aiheutat kaaosta)

Ja kuitenkin
Mä kuuntelen sun pientä ääntä,
ekoja sanoja
Kikatusta
Katon sun pieniä pullukoita sormia
ja pieniä varpaita
Kun sä tulet syliin
ja halaat äitiä maailman ensteks lujiten
Painat pehmeän posken
mun poskea vasten

Ah.
Sulla on niin valtaisat tunteet
Kuten on mullakin

Olet sä sellainen
Äitin oma ärrimurri
       jukuripää, äksypertti

Mut älä sittenkään kasva isoksi
Ihan vielä

Lupaus

Miten se siinä yhtäkkiä edessäni seisoikin

valon pilkahdus pimeässä

toivonkipinä suurimman tuskan keskellä

Niin minä siihen takerrun

Hiljaa salaa hymyillen

vaalin valonläikettä 

Annan sen sivellä haavojani

Piilossa onneni pidän

kätken sen mieleeni

sydämeeni

sieluuni

Vielä kulkee liian liki tumma varjo

Pelko

Ja kuitenkin se kulkee käsitysten 

suurimman toiveen kanssa

Miten onni osaakin

kolkuttaa ovella silloin

kuin sitä vähiten odottaa

Niin yllättäen

Illan tullen suljen onnen syliini

Hiljaa päästän sen hiipimään aamunvalkeuteen

Sydämeni lentää keveänä

Ja kuitenkin tunnen kahleet

Visusti valoni kätken

ja odotan aikaa, jolloin 

voin päästää sen valloilleen

Vielä kahleeni katoavat

Vielä minä lupaukseni lunastan

Pienet ihmeeni

Rakkaudella katson teitä,

minun pienet ihmeeni.

Rakkaudella katson teitä,

leikkiessänne ette sitä edes huomaa

Rakkaudella katson teitä.

toivoen, että elämä teitä kantaa.

Rakkaudella katson teitä

kiitollisena siitä, mitä minulle on annettu.

Rakkaudella katson teitä

ja mietin miten ikinä kehtaan mistään valittaa.



 

Onni

Pieni ääni,
joka kertoo rakastavansa

Pienet kädet,
jotka kietoutuvat kaulalle

Ystävän lohduttavat sanat
surun keskellä

Maailman makoisimmat naurut ystävän kanssa silloin,
kun tilanne kaikessa mahdottomuudessaan on jo koominen

Salaisuus, jonka ystävä kertoo sinulle

Vanha muisto,
joka tuo hymyn huulille

Hetki, kun huomaat sittenkin olevasi
hyvä ja kaunis

Hetki, kun huomaat,
ettei vika ollutkaan sinussa
vaan olosuhteissa

Hetki, kun huomaat, että kelpaat sittenkin
sellaisena kuin olet

Pieni kaunis hetki, jolloin toivoisit
ajan voivan pysähtyä

Onni on olemassa
Elämän pienen pienissä hetkissä
Sellaisissa, jotka kutittelee varpaissa saakka

Hiljaisuus

Niin paljon mä mietin sua
Mietin miten sä voit
Mietin miten sä jaksat
Jaksatko sä?

En mä voi väittää
tietäväni miltä susta tuntuu
Mutta kyllä mä osaan aavistaa
Huolen ja surun
Murheen ja epätoivon
Suuren epätietoisuuden

Voin vain voimia sulle lähettää
Toivoa hiljaa parasta
Ja kertoa
että olet ajatuksissani
Sun puolestasi
mun sydämessäni on tuska

Tule mun luo

Taas tänään mä ajattelin sua

Ja oikeestaan eilenkin

Usein vaellat mielessäni, muistoissani,

kauneimmissa unissani

Mä ruusun sulle tuon,

rakkaudella sen sulle kannan

Katson taivasta ja toivon

Toivon, että sä näet

Pilven päältä katselet

ja kannat mua

Anna mulle voimaa

Auta mua jaksamaan

Tule mun lähelle

ja silitä mua hiljaa

Tule mun luo

vaikken mä sitä tiedä

Ehkä unessani tunnen 

kosketuksen, henkäyksen

Tule mun luo.

Ja kuiskaa mulle salaa

Kerro, että sä olet siinä

Älä mene ennen aamua,

pidä musta kii

Huomenna

pidä vielä lujempaa

Sillä huomenna mä kaipaan,

kaipaan kovemmin kuin koskaan

Huomenna, kun mä herään

Yksin

Mun aarteeni

Niin te nyt sängyissänne tuhisette.

Mun aarteeni.

Mun ihmeeni.

Maailman kauneimmat.

Äiti teitä suukottaa.

Pikkuvarpaita hiljaa hipsuttaa.

Ihan hissunkissun, etten untanne häiritse.

Miten mä sen teille kerron?

Miten sen teille selitän?

Joskus äitiäkin harmittaa.

Sitten kun tulee ilta

ja te maailman kauneimmat

tuhisette hiljaa,

on mulla harmaa mieli.

Teidän vuoksenne tekisin

mitä vaan.

Hetkeäkään epäröimättä

silmääkään räpäyttämättä

oman henkeni antaisin.

Äiti teitä maailman eniten rakastaa.

Te olette mun kaikkeni.

 Kai te tiedätte sen.

Tiedättehän te sen?

Miten?

Miten mä sen sulle selitän

kun en itsekään aina ymmärrä

Miten mä sen sulle selitän

kun en osaa selittää edes itselleni

Miten mä sen sulle selitän

kun ei mulla ole sanoja

Miten mä sen sulle selitän

kun en edes enää jaksa etsiä niitä sanoja

Miten mä sen sulle selitän

kun et sä ymmärrä

Miten mä sen sulle selitän

kun et sä edes halua ymmärtää

Aamu

 

 

Kun ilta tulee

ja uni karkailee

Kun mieli eksyy

maille harmahille

Kun epätoivo iskee

ja hautaat huutosi tyynyyn

Pidä kiinni siitä

haaveesta, toiveesta

joka aamun tullen palaa

Aamulla olet taas vahva

Malta aamuun

Huomisessa on usko

Huomisessa on toivo

Se hetki...

...kun toteaa, että kaikesta tahdosta ja yrittämisestä 

huolimatta on nostettava kädet ylös

... kun huomaa, että on pakko päästää irti

...kun ymmärtää, että kaikki tulee muuttumaan

...kun tämä sanotaan ääneen

...kun tajuaa, että se todella on totta,
että se todella tapahtuu

...kun sydämeen sattuu niin, ettei henki kulje
 

...kun lohduttaa pieniä, kaikkein rakkaimpia ja lupaa, että vaikka moni asia muuttuu,
on myös asioita, jotka pysyy, eikä muutu koskaan

...kun kyynelsilmin vakuuttaa, että ajan kanssa olo helpottaa

...kun hyvästelee yhteiset haaveet ja yhdessä rakennetun elämän

 ...kun miettii jälleen, miksi piti käydä näin

...kun sulkee viimeisen kerran kodin oven tietäen, ettei se enää ole
oma koti

...kun miettii sitä toista, joka avaa oven hiljaiseen kotiin, jossa mikään ei ole enää ennallaan

...kun alkaa hiljalleen tehdä uudesta kodista kotia

ja rakentaa uutta elämää

...kun takertuu epätoivon vimmalla ajatukseen, että kaikki kääntyy vielä parhainpäin