Niin te nyt sängyissänne tuhisette.
Mun aarteeni.
Mun ihmeeni.
Maailman kauneimmat.
Äiti teitä suukottaa.
Pikkuvarpaita hiljaa hipsuttaa.
Ihan hissunkissun, etten untanne häiritse.
Miten mä sen teille kerron?
Miten sen teille selitän?
Joskus äitiäkin harmittaa.
Sitten kun tulee ilta
ja te maailman kauneimmat
tuhisette hiljaa,
on mulla harmaa mieli.
Teidän vuoksenne tekisin
mitä vaan.
Hetkeäkään epäröimättä
silmääkään räpäyttämättä
oman henkeni antaisin.
Äiti teitä maailman eniten rakastaa.
Te olette mun kaikkeni.
Kai te tiedätte sen.
Tiedättehän te sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti