keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Mun pieni ärrimurri


Voi hyvät hyssykät
Olet sä melkoinen
Äitin pieni ärrimurri
       jukuripää, äksypertti
Eilen kaatui salaattikulho
Ehdit jo tanssia sohvapöydällä
Ja kaataa kaksi tuolia
Tänään sä juoksit verhon taa piiloon
         nuhanenä, tahmatassu

Siinä sä nyt mennä koohotat,
        vaippapeppu

Kun sä vedät pultit
ei jää kysymyksille sijaa
Se on sitten lähitienoon kamoille goodbye
Ja naapuritkin tietää,
että sua harmittaa

Välillä mä toivon, että sä hiukan kasvaisit
Että vähän helpottais
Ei tarttis niin olla sydän syrjällään
Ja pelätä, että sä putoat
kaadut
(Aiheutat kaaosta)

Ja kuitenkin
Mä kuuntelen sun pientä ääntä,
ekoja sanoja
Kikatusta
Katon sun pieniä pullukoita sormia
ja pieniä varpaita
Kun sä tulet syliin
ja halaat äitiä maailman ensteks lujiten
Painat pehmeän posken
mun poskea vasten

Ah.
Sulla on niin valtaisat tunteet
Kuten on mullakin

Olet sä sellainen
Äitin oma ärrimurri
       jukuripää, äksypertti

Mut älä sittenkään kasva isoksi
Ihan vielä





6 kommenttia:

  1. Voi ei, ihana. <3 Kylmät väreet vaan menee. :)

    Ps. Loistava toi otsikon alla oleva teksti.

    VastaaPoista
  2. Ihana on inspiroittajakin. Ja niin helkkarin menevä. <3

    Ps. Kiitos! Kauheen vaikee koittaa kertoa mistä tää blogi on tehty. Mutta elämästähän tässä kyse on, eiks vaan. Ja kiitokiitoskiitos, tiiät kyllä mistä. Sun vika ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana runo. Ihanalta kuulosta inspiroittajakin.

    Ja sinä olet ihanan taitava!!

    VastaaPoista
  4. Hellyyttävä! Ihanalle pallerolle!<3

    VastaaPoista