tiistai 19. kesäkuuta 2012

Havahtuminen

Muisto menneestä

Ajatukset,
kyyneleet pimeässä
Yö,
sulje silmäni
tahdon unohtaa
Syytökset,
julmat sanat
Eivät kohdistu minuun
Vaan silti,
eniten minua satuttavat
Ei puolella,
ei vastaan
Vain repeytyneenä kahtia
Ei puolella,
ei vastaan
Sydämeni rauhaa vailla
Onko se mahdotonta?
Vain rauhaa,
ei mitään muuta

(Nyt.
Tuntuuko teistä samalta?
Kuuletteko silloinkin, kun mä luulen
että ette?
Kyllä mä muistan miltä se tuntui
Olen ollut teidän saappaissanne
Ja mä sentään olin isompi
Te olette niin pieniä
Mun kolme rakkainta
Miten mä teitä samalta suojelen?
Ymmärrättekö te sen,
kaikkein tärkeimmän?
Vaikka kaikki on muuttunut
Me rakastetaan teitä silti
Yhtä paljon kuin aina
Sitä ei mikään muuta
Ei ikinä)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti