Elämä on kaunis, yhä. Se on myös hassu, luojan kiitos. Joskus se vaan saattaa heittää häränpyllyä. Toisinaan vähän vähemmän. Toisinaan vähän enemmän. Äkkiäkös sitä yhden runon rustaa. Elämästä. Hyvin, hyvin elävästä.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Mun tuki ja turva
Niin järjettömästi me ollaan yhdessä koettu
Tuskien kautta hiouduttu tiiviiksi kaksikoksi
Jaettu surut
Ja sitäkin suuremmat ilot
Oli aika, jolloin sä tarvitsit mua
Ja mä olin ja pysyin
En mä aina osannut toimia,
tai sanoa, oikein
mutta parhaani yritin
Ja se onneksi riitti
Nyt on koittanut aika
jolloin mä olen tukeutunut suhun
Enemmän kuin koskaan ennen
Enemmän kuin keneenkään muuhun
Sä olet antanut mulle voimaa
Sä olet tukenut mua
Sä olet ollut lähellä
ja kuunnellut
Auttanut arjessa
kulkenut rinnalla
Koskaan sä et ole mua tuominnut
Kuten en mäkään sua
Siinä kai se taika
Sä olet mulle niin rakas
Sä olet mulle niin tärkeä
Sä olet mun maailman paras sisko
Kiitos olemassaolostasi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipas kaunista! Mä mietin runon aikana, keneen sä viittaat, mieheen, ystävään, vanhempiin...? Tää sopis moneen!
VastaaPoistaKiitos! Niin, on munkin elämässäni monta, joille voisin nää sanat osoittaa. Onni on oma tukiverkko <3 Ja ehdottomasti iso onni on oma sisko <3
Poista